Kysymys:

Miksi vastuu parisuhteen hoitamisesta jää aina minulle? Koen, ettei suhteemme toimi, mutta olen väsynyt olemaan aloitteellinen. Tämä tuntuu epäreilulta. Olen miettinyt, pitäisikö hakeutua ammattiavun piiriin? Mutta en tiedä, suostuisiko puolisoni lähtemään mukaan. Mitä tehdä?

 

Vastaus:

Kysymyksestäsi voin tunnistaa turhautumisen tunteen, mikä tuollaisessa tilanteessa on mitä luonnollisinta. Jäin miettimään, ovatko aloitteesi tuottaneet tulosta. Ovatko ne olleet sinulle palkitsevia, vai oletko kokenut tulleesi torjutuksi? Aloitteellisuutesi kertoo minulle, että olet sitoutunut parisuhteeseesi ja valmis panostamaan siihen. Sinulla on kykyä havaita ongelmakohtia ja kykyä ottaa asioita puheeksi. Joskus puolisoiden kokemus parisuhteen tilasta on erilainen. Toinen kokee, että menee ihan hyvin, toinen taas on tyytymätön. Toisella ei ole tarvetta suhteen hoitamiseen siinä määrin kuin toisella. Mutta se, että olet turhautunut, on riittävä peruste lähteä asiaa hoitamaan.

Jään kysymään, onko puolisosi milloinkaan ollut aloitteellinen. Mistä kaikesta hänen passiivisuutensa kertoo? Liittyykö se teidän keskinäiseen vuorovaikutustapaan? Onko herkkyys havaita toisen viestejä hukkunut arjen pyörityksen keskellä? Millä tavoin te ylipäätään puhutte toisillenne, vai puhutteko lainkaan?

Millaisia malleja olette saaneet lähtöperheistänne? Puhuivatko isä ja äiti toisilleen? Keneltä saatuja ja millaisia malleja toistatte parisuhteessanne? Jos lähtöperheessä asioista vaiettiin, voi puhumaan oppiminen vanhempana olla työlästä, joskaan ei mahdotonta.

Entä vastuun kantaminen? Onko tilanteessasi sinulle jotain tuttua varhaisimmilta vuosiltasi? Oletko ehkä pienestä pitäen joutunut kantamaan vastuuta? Onko sinulla ollut tilaa ilmaista omia tarpeita? Onko parisuhdetilanteessasi jotain samaa? Millaisiin tunteisiin se sinut nyt vie? Millä tavoin ilmaiset tarpeitasi nyt? Onko aloitteesi sitä, että kerrot puolisollesi avoimesti ja suoraan sen, mitä tarvitset, vai sekoittuuko viestiin jo olemassa olevia turhautumisen ja pettymyksen tunteita. Minkä viestin puolisosi kuulee? Kuuleeko hän ehkä moitetta, syytöstä, miksi-kysymyksiä. Jääkö häneltä kuulematta viesti siitä, että kaipaat hänen lähelleen?

Mieleeni tulee myös puolisosi kokonaistilanne. Mitä kuormitustekijöitä hänellä on? Tuoko työ stressiä, entä oma terveys, riittävä palautuminen, muut mahdolliset asiat? Millaisia keinoja hänellä on pitää huolta jaksamisestaan? Onko ehkä vetäytyminen hänen tapansa koota itseään?

Mitä kaikkea tarkoittaa se, ettei suhteenne toimi? Mitkä ovat odotuksesi ja toiveesi? Millainen suhteen tulisi olla, että voisit kokea sen toimivan? Onko puolisosi tietoinen siitä, että olet turhautunut ja koet kantavasi yksin vastuuta? Mitä hän siitä ajattelee? Millaisia oloja se hänessä herättää? Mitä hän itse odottaa parisuhteelta?

Kuulen kysymyksestäsi väsymyksen. Ehkä olet yrittänyt kaikkesi. Oma jaksamisesi on tärkeää, ja vain sinä voit viime kädessä arvioida sitä ja tehdä johtopäätöksiä. Ammattiapua kannattaa hakea, jos omat voimavarat ja keinot eivät riitä yhteyden palauttamiseen. Jos puoliso ei motivoidu lähtemään mukaan, voi apua hakea myös itselle. Joskus pienikin muutos jommassakummassa puolisossa saa aikaan muutosta parisuhdesysteemissä. Ehkäpä puolisosi jonkin ajan päästä kiittää sinua sinnikkyydestäsi. Ja vaikka näin ei tapahtuisikaan, oman elämän eteen kannattaa ponnistella.