SAVONRANNAN SEURAKUNNAN HISTORIIKKI

(Irma Karvinen)

Ennen Olavinlinnan perustamista Savonranta kuului Savon vanhimman seurakunnan Savilahden piiriin, jonka hallinnollinen keskuspaikka oli Mikkeli.

Kerimäen seurakunnan itsenäistyttyä 1642 Savonranta kuului siihen sekä seurakunnalliselta että maalliselta hallinnoltaan. Mutta vielä 1800-luvun puolivälissä savonrantalaiset eivät saaneet seurakunnan palveluja omassa pitäjässään. Rippikouluun oli mentävä Rääkkylään, Liperiin tai Kerimäelle ja saarnoja käytiin kuuntelemassa edellä mainituissa kirkoissa. Rääkkylään, jonne päästiin vesiteitse, oli helpointa kuljettaa vainajat haudattaviksi ja lapset kastettaviksi.

Savonrantalaisten yritys saada oma rukoushuone sai kirkolliskokouksessa myönteisen päätöksen 1859. Aluksi seurakuntalaisia kehotettiin käyttämään enonkoskelaisten kanssa samaa kirkkoa. Mutta se ei savonrantalaisia tyydyttänyt. Heidän määrätietoisesti vaatiessa omaa kirkkoa, määrättiin 28. elokuuta 1861 Helsingissä päivätyssä keisarillisessa käskykirjeessä, että Savonranta saa oman rukoushuoneen ja papin. Tämän määräyksen perusteella Savonranta sai oman kirkon lisäksi luvan myös oman hautausmaan perustamiseen. Savonrannasta tuli nyt virallisesti rukoushuonekunta Kerimäen yhteyteen. Ensimmäinen tämän rukoushuoneen piirikunnan kokous pidettiin 6.11.1861 ja varsinainen Savonrannan seurakunnan historia sai näin alkunsa.

Itsenäinen kirkonkirjojen pito ja muu säännöllinen seurakunnallinen toiminta alkoi täällä heti 1862. Ensimmäisenä pappina toimi Kerimäen kappalainen Anders Samuel Kiljander.

Vanhin hautausmaa, jonka maaperä saatiin lahjoituksena silloiselta Monninsaaren isännältä Antti Nymanilta, oli käytössä vuosina 1862 – 1871. Nykyinen hautausmaa perustettiin Koskilammen kauniiseen rinteeseen ja se vihittiin käyttöönsä 1871. Tätä hautausmaata on laajennettu 1972 ja otettu käyttöön seuraavana vuonna.

Samana vuonna, kun nykyinen hautausmaa otettiin käyttöönsä, Savonranta muuttui Kerimäen kappeliseurakunnaksi. Se vaihe kesti n. 11 vuotta. Lopullinen irrottautuminen ja muodostuminen itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi tulivat mahdolliseksi, kun senaatti teki asiaa koskevan päätöksensä 15. toukokuuta 1882. Seurakunnan asukasluku oli silloin 2060 henkeä.

Savonranta ehti olla itsenäisenä seurakuntana 124 v 7 kk ja 16 pv. Vuoden 2007 alussa siitä tuli kirkkopiiri entiseen kotiseurakuntaansa Kerimäkeen. Kuntaliitoksen 1.1.2009 myötä emäseurakunnaksi muuttui Savonlinna-Sääminki. 1.1.2013 emäseurakunnan nimi vaihtui Savonlinnaksi, kun Enonkosken, Kerimäen ja Punkaharjun seurakunnat lakkautettiin ja liitettiin Savonlinna-Säämingin seurakuntaan kappeliseurakuntina. Muodostui uusi Savonlinnan seurakunta,  jossa Savonranta jatkaa toimintaansa kirkkopiirinä.

 

Savonrannan kirkko

Ennen varsinaisen kirkon rakentamista jumalanpalvelukset pidettiin vuoden ajan sahan patruuna Smirnoffin makasiinissa. Kirkko rakennettiin arkkitehti August Bomanin piirustusten pohjalta ja rakentajana oli sahanhoitaja Petteri Holopainen Enonkoskelta. Istumapaikkoja tuli noin 600 hengelle. Ensimmäinen jumalanpalvelus omassa kirkossa pidettiin 1. adventtina 1863.

Alttaritauluna toimi pelkkä puuristi vuoteen 1903 saakka. Silloin savonrantalainen taiteilija Niko Makkonen maalasi nykyisen alttaritaulun "Jeesus ristillä."

Alun perin kirkossa ei ollut lainkaan urkuja. Ensimmäiset urut hankittiin seurakunnan ollessa kappeliseurakuntana 1875. Ne olivat varkautelaisen työmiehen Abel Hämäläisen rakentamat 1½ äänikertaiset pilliurut. Seuraavat 17 äänikertaiset urut hankittiin kanttori Lehmusvuoren esityksestä 1927 Kangasalan urkutehtaalta. Nykyiset 17 äänikertaiset mekaaniset urut on rakentanut Hans Heinrich 1978.

Kirkon sisätiloja on muunneltu eri remonttien yhteydessä; mm. alttaritaulun ympärillä oleva kehysrakennelma on poistettu, mutta pantu jälleen takaisin ja urkuparveen johtava portaikko on siirretty kirkkosalin puolelta eteiseen. Viimeisin suuri remontti on tehty v. 1987. Arkkitehti Kaj Michaelin suunnitelman mukaisesti koko kirkkorakennus niin sisältä kuin ulkoa sai silloin uudet kauniitvärit.

 

Muut kiinteistöt

Seurakunnan muita kokoontumispaikkoja ovat kirkon vieressä oleva 1982 valmistunut arkkitehti Irma Valjuksen suunnittelema seurakuntakoti, jossa jumalanpalvelukset pidetään keskitalven kylminä kuukausina. Sitä varten sen etuosassa on pieni alttari, jonka alttaritaulu "Elämän leipä" on Sanni Pöntisen tekemä kuultoemalityö. Seurakuntakodin päässä sijaitsevat myös kirkkoherran virasto ja taloustoimisto.

Jumalanpalveluksia pidetään myös piispa Simojoen elokuussa 1955 kyläkirkoksi vihkimässä rukoushuoneessa, joka sijaitsee Säimenessä, noin kymmenen kilometrin päässä kirkolta.

Ahkerassa käytössä on myös kirkonkylän keskustassa oleva vanha seurakuntatalo, joka rakennettiin alun perin Savonrannan pitäjäntuvaksi v. 1887. Seurakunnan käyttöön se saatiin kirkkoherra Kahran aloitteesta 1948. "Vanhis", kuten taloa nykyisin kutsutaan, on palvellut viime vuosina mm. nuorten ja eri järjestöjen kokoontumispaikkana. Talo on suojelukohde.

Siunauskappeli on Jooseppi Ruotsalaisen piirtämä ja Väinö Lötjösen rakentama. Se on otettu käyttöön 1960. Kappelin laajennus ja peruskorjaus valmistui 2001 arkkitehti Kimmo Ruotsalaisen suunnittelemana.

Seurakunnan leirikeskus sijaitsee noin neljän kilometrin päässä kirkonkylästä, Vuokalanjärven rannalla Kirveslahdessa. Alue valmistui käyttökuntoon 1975.

Pappiloita seurakunnalla on ollut kolme. Vanhin ns. Kiljanderin pappila valmistui 1862. Vuonna 1877 rakennettiin uusi pappila Kirveslahteen johtavan tien varteen noin kolmen kilometrin päähän kirkonkylästä. Viimeisin pappila rakennettiin aivan lähelle kirkkoa. Tämän pappilan tupaantuliaiset pidettiin marianpäivänä 1957. Pisimpään siinä asui papeistamme rovasti Eino I. Ahvenainen vaimonsa Annikin kanssa. Juuri Ahvenaisten ansiota oli, että aikana, jolloin maamme oikeat pappilat alkoivat olla historiaa, Savonrannan pappilassa eli vielä aito pappilakulttuuri. Kun pappila vuosituhannen vaiheessa jäi tyhjilleen, ison rakennuksen ylläpito tuli seurakunnalle tarpeettoman kalliiksi. Pappila myytiin yksityiselle 2004.

Viimeisestä kanttorilasta oli luovuttu jo keväällä -91.

Papisto ja muu henkilökunta

Itsenäisen seurakunnan ensimmäinen vakinainen kirkkoherra oli Mikael Kinnunen (1878 – 1887). Hän oli järjestyksessä jo neljäs pappimme. Viimeinen vakinaisessa virassa ollut kirkkoherra oli Tarvo Kuha (1991 – 2006). Pitkäaikaisin seurakunnan paimen, kirkkoherra Eino I. Ahvenainen oli virassa hieman yli 30 vuotta (1958 – 1989). Pappeja Savonrannan seurakunnassa on ollut kaikkiaan 24, heistä 14 vakinaisessa virassa.

Kanttoreita – vakinaisina, väliaikaisina tai sivutoimisina - seurakunnassa on ollut yhteensä 31, suntioita 14, haudankaivajia 18, diakonissoja tai diakoneja 18, kirkkoväärtejä (= kirkonisännöitsijöitä tai taloudenhoitajia) 20.