Seurakunnan vaiheita

Punkaharjun seurakunnan virallinen toiminta alkoi 1.5.1922, jolloin Kerimäen seurakunnasta oli erotettu useita kyliä itsenäistä seurakuntaa varten.

Seurakunnan pinta-ala ja väkiluku kasvoivat huomattavasti vuonna 1973, jolloin eteläinen osa Sääminkiä liitettiin Punkaharjuun. Tällöin seurakunta sai toisen hautausmaan sekä ensimmäisen seurakuntatalon (Vuoriniemi).

Punkaharjun seurakunta liittyi Savonlinnan seurakuntaan 1.1.2013 ja jatkoi toimintaansa Punkaharjun kappeliseurakuntana.

Työntekijöitä

Seurakunnan ensimmäisenä pappina ja kirkkoherrana toimi Yrjö Kaarlo Airola, joka ehti palvella Punkaharjulla lähes kolme vuosikymmentä aina vuoteen 1951 saakka. Muut vakinaiset kirkkoherrat ovat olleet: Pauli Ritamies, Seppo Aalto, Antero Timonen ja Keijo T. Hulkkonen, sekä Jorma Silander, joka on toimi myös Savonlinnan rovastikunnan lääninrovastina vuodesta 1994-2012. 1.5.2012 kirkkoherran tehtävässä aloitti Marjaana Härkönen. Kirkkoherran virka lakkasi seurakunnan liityttyä Savonlinnan seurakuntaan 1.1.2013, jonka jälkeen kappeliseurakunnan hengellisenä johtajana on jatkanut kappalainen. Savonlinnan seurakunnan kirkkoherra Sammeli Juntunen on myös punkaharjulaisten kirkkoherra.

Aluekappalainen Marjaana Härkönen siirtyi Lontoon merimieskirkon johtajaksi vuoden 2016 alussa. Hänen seuraajanaan aluekappalaisena jatkoi Henrik Koponen vuoteen 2018 saakka. Tällä hetkellä aluekappalaisena toimii Sari Vauhkonen.

Ensimmäinen vaaleilla valittu kanttori oli Oskari Järvelä (1924-1930), hänen jälkeensä tuli Herman Kantola (1930-1936) ja  vuonna 1937 Toivo Savolainen. Kanttorina toimii tällä hetkellä Kari Pykäläinen.

Seurakuntaan ensimmäinen diakonissa oli Ida Tynkkynen (1924-1931) ja hänen jälkeensä vuonna 1932 valittiin Hilma Sutinen, joka toimi tehtävässä vuosikymmenten ajan. Nykyinen diakoniatyöntekijä on diakonissa Jaana Parviainen.

Sittemmin seurakunnan vakinaisten työntekijöitten määrä on lisääntynyt huomattavasti. Vuonna 1984 perustettiin toinen papin virka, johon valittiin pastori Erkki Kosonen. Hän palveli seurakuntaa aina vuoteen 2004 saakka, jolloin hänet valittiin Savonlinnaan kappalaisen virkaan ja vuonna 2009 Sulkavan kirkkoherran virkaan. Kososen jälkeen seurakuntapastorina oli Marjaana Härkönen. Härkösen jälkeen seurakuntapastorin virassa oli Sari Vauhkonen.

Nuorisotyöhön valittiin oma työntekijänsä jo 1950-luvulla. Päiväkerhotoiminta alkoi 1970-luvulla. Lähetyssihteerin tehtäviä hoidettiin vapaaehtoisvoimin aina vuoteen 2007 saakka, jolloin saatiin osa-aikainen lähetyssihteeri. Lisäksi seurakunnassa on ollut taloudenhoitaja ja sittemmin talouspäällikkö, jossa tehtävässä palveli Pekka Kosonen vuodesta 1974 vuoteen 2012. Seurakunnan viimeisenä talouspäällikkönä Kososen jälkeen palveli Soile Luukkainen, seurakunnan yhdistyessä Savonlinnan seurakuntaan virka lakkasi 30.6.2013. Kirkkoherranvirastoon saatiin kanslisti vuonna 1973. Hautausmailla ja kiinteistöissä toimii nykyään kolme työntekijää: hautausmaanhoitaja, seurakuntamestari sekä keittäjä-siivooja. Vakinaisia työntekijöitä on nykyisin kaikkiaan 13, mutta kesäaikana määrä lisääntyy, kun sekä leirityöhön, hautausmaille että keittiötoimintaan tarvitaan lisätyövoimaa.

Toimitilat ym.

Seurakunnan perustamisen jälkeen tärkeimmät tehtävät olivat kirkon ja pappilan rakentaminen sekä seurakunnan saattaminen itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi.

Kirkko

Tilapäisenä kirkkona toimi aluksi Palomäen seuratalo, mutta jo yhdeksän kuukautta seurakunnan toiminnan alkamisen jälkeen uusi, tosin väliaikaiseksi tarkoitettu, kirkko voitiin vihkiä käyttöönsä uudenvuodenpäivänä vuonna 1923. Vihkimisen toimitti Savonlinnan hiippakunnan tuomiorovasti A. W. Kuusisto. Kirkon piirustukset laati savonlinnalainen rakennusmestari R. Rouhe (Rosengren). Tontti oli hankittu Oy Keuhkotautisten parantolalta (Takaharju, nyk. Kruunupuisto). Rakentamiseen käytettiin osittain Putikkoon pystytetyn rukoushuoneen hirsiä. Yhdistyksen toiminta oli menettänyt merkityksensä, kun seurakunta itsenäistyi ja sille alettiin rakentaa omaa kirkoa. Rakennuksen urakkahuutokauppa pidettiin vasta elokuussa, joten rakentamisaikaa jäi vain runsaat neljä kuukautta.

Alttaritaulu saatiin And. Auvinen Osakeyhtiön lahjoituksena. Lahjakirja päivättiin yhtiön 50-vuotisjuhlana 10.4.1923. Tekijäksi valittii tamperelainen taitelija Martta Helminen ja aiheeksi Tuomaan tunnustus. Teos paljastettiin 10.4.1927.

Ensimmäiset urut hankittiin seurakunnan 10-vuotisjuhlaan. Ne oli valmistanut Kangasalan urkutehdas professori Elis Mårtensonin suunnitelman mukaan. Aiemmin soittimena käytettiin harmonia. Nykyiset mekaaniset 15-äänikertaiset urut ovat vuodelta 1973 ja ne on valmistanut urkurakentamo Hans Heinrich.

Kirkossa toteutettiin vuosikymmenten aikana useita peruskorjauksia, joista merkittävin lienee vuonna 2000 valmistunut. Tällöin kirkkosalia jatkettiin noin viidellä metrillä, eteistilaksi rakennettiin lasikäytävä ja kellotapuli sijoitettiin kirkon yhteyteen. Piispa Voitto Huotari toimitti kirkon uudelleenkäyttöönoton ja nimesi kirkon apostoli Tuomaan kirkoksi.

 

Kirkonkelloja hankittiin kansalaiskeräyksen avulla kolme kappaletta ja kuhunkin niistä valettiin vanha latinankielinen kelloteksti sekä valmistumisvuosi. Suurimmassa kellossa lukee: Vivos voco, mortuos plango (kutsun eläviä, suren kuolleita); keskikellossa, jonka lahjoitti FinnForest-yhtiö lukee: Festa decoro (kaunistan juhlia) ja pienimässä: Fulgura frango (särjen salamat).

Lasimaalaukset kirkon kuorin sivuikkunoissa suunnitteli taiteilija Maire Pyykkö ja niiden toteutuksesta vastasivat hänen puolisonsa ja poikansa, lasitaiteilijat Arkadi ja Denis Anishtshik. Kumpiin teos kuvaa siunausta. Enkelit levittävät siunaavat kätensä ihmisten ylle. Eteläsivulla olevan alaosassa on Punkaharjun luonnonmaisema ja pohjoissivulla olevassa viljelty, ihmisen luoma, maisema. Teokset valmistuivat kirkon uudelleen käyttöönottojuhlaan.

Pappila valmistui vuonna 1928. Se rakennettiin Aktiebolaget F. & J. Salvesenilta ostettuun Sorvaslahden Oravisaareen. Valtioneuvosto oli myöntänyt seurakunnalle luvan olla perustamatta varsinaista virkataloa viljelys- ja laidunmaineen. Pappila, jonka miljöö on suojeltu, toimii edelleen kirkkoherran asuntona. Talossa aiemmin ollut kirkkoherranvirasto siirtyi vuonna 1978 seurakuntataloon.

Vuoriniemen  seurakuntatalo oli seurakunnan ensimmäinen ja tuli vuonna 1973 "perintönä" Säämingin seurakunnalta, kun eteläkylät liitettiin Punkaharjuun. Talo sijaitsee Vuoriniemen kylässä ja oli rakennettu alunperin talkoohengessä 1950-luvun puolessa välissä. Talon välittömässä läheisyydessä on myös vuonna 1938 perustettu hautausmaa.

Seurakuntatalo valmistui kirkonkylään vuonna 1978. Se ehti palvella vain 10 vuotta, kun se tuhoutui tulipalossa kesäkuussa 1988. Uusi - aiempaa suurempi ja tiloilaan toimivampi - talo valmistui samalle paikalle ja voitiin ottaa käyttöön vuoden 1990 alusta lukien.

Kesäkotia, joka sijaitsee pappilan kanssa samassa saaressa, alettiin kehittää 1960-luvun lopulta alkaen. Suomen Kristillisen Ylioppilasliiton jouduttua lopettamaan Teiniharjun toiminnan, seurakunnalle hankittiin sen kappeli, josta tuli aluksi kesäkodin ainoa yhteistila. Sittemmin kesäkotia on kehitetty rakentamalla useita majoitusmökkejä sekä päärakennus vuonna 1985. Tällöin koko saari saatiin kunnallisen vesi- ja vieläriverkoston piiriin. Kesäkodille saatiin uusi saunarakennus sekä uusi majoitustila seurakuntaliitoksen myötä ja samalla myös vanhat mökit peruskorjattiin.

Hautausmaat

Ensimmäinen hautausmaa, ns. vanha hautausmaa, raivattiin kirkon välittömään läheisyyteen ja vihittiin käyttöönsä 29.4.1923. Sen toimitti piispa O. I. Collianderin ollessa estynyt, oman seurakunnan pappi, pastori Y. K. Airola. Samana päivänä siunattiin ensimmäiset vainajat: Salomon Kosonen (30 vuotta) Hälvänmäestä ja Heikki Laukkanen (34 v.) Vaarasta. Tammikuussa 1940 päätettiin luovuttaa sodassa kaatuneille oma sankarihauta-alue. Sankarivainajia on kaikkiaan 166, joista yksi on nainen.

Vuoriniemen hautausmaa perustettiin vuonna 1938 ja siellä on myös sankarivainajille oma osastonsa (26 vainajaa).

Ns. uusi hautausmaa eli Pakkasenharjun hautausmaa vihittiin käyttöön syksyllä 1981. Vihkimisen toimitti lääninrovasti Jaakko Hohti. Ensimmäinen haudattu vainaja oli suunnittelussa ja toteutuksessa mukana ollut Ahti Koskinen. Pakkasenharjun hautausmaan laajennus, johon liittyvät myös uurna- ja tuhkan sirottelualueet, vihittiin käyttöönsä 30.8.2009 (lääninrovasti Jorma Silander).