Kysymys vaimolta: Miten saisin mieheni puhumaan tärkeistä asioista. Vaikka kuinka yritän, hän vain lähtee pois tai sulkee suunsa?

Vastaus: Tämä on usein kuultu kysymys varsinkin vaimojen taholta, mutta kyllä miehetkin sitä kysyvät. Usein on niin, että jo tuon kysymyksen kysyminen on osa ongelmaa. Varsinkin silloin, kun vaimo tai mies yrittää vähän puoliväkisin saada kumppaniaan puhumaan, tulos on juuri päinvastainen. Tiukka äänensävy saa viimeisetkin  ajatukset kaikkoamaan päästä.

Naisilla on yleensä paremmat valmiudet puhua tunneasioista. Silloin miehille tulee helposti se olo, että jos lähden tuohon peliin, silloin suostun tekemään sen vaimon ehdoilla. Ja silloin peli on menetetty jo alkuvihellyksessä.

Hämmentävää tässä ongelmassa on se, että esim. perheneuvonnassa miehet ovat yleensä hyvinkin halukkaita puhumaan. Olennaista on kuulluksi tulemisen kokemus. Jos miehen näkökulmaa arvostetaan samalla tavalla kuin vaimon, silloin avautuu tie puhumiseen.

Olisiko mahdollista, että puheyhteyttä enemmän kaipaava osapuoli panostaisi täysillä kuuntelemiseen. Jo pieni murahdus puhumattoman miehen suusta sisältää paljon asiaa, jos lähtee sitä täysillä kuuntelemaan. Tai  jos vaikenevampi osapuoli sanoo, ettet sinä kuitenkaan usko ja ota todesta mitä minä sanon, silloin voi pysähtyä kysymään itseltään, onko se totta.

Pääsääntö parisuhteessa taitaa olla, että mitä kovemmin huudat asiaasi, sitä vähemmän tulet kuulluksi. Jos pienellä äänellä sanoo:”Minä olen niin yksin” tai ”Minulla on ikävä sinua” saattaakin saada viestinsä perille uudella tavalla.

Aina kun omasta ikävästään ja yhteyden kaipuustaan kertomiseen liittyy moite tai syytös, silloin kuulija kuulee vain sen syytöksen ei kaipuuta ja ikävää. Nämä eivät ole helppoja asioita toteuttaa varsinkin silloin, kun oma sisin on kipeä ja haavoittunut. Siksi on tärkeätä kuulla ja noteerata oma kipunsa ja vaille jäämisensä panematta sitä kuitenkaan toisen syyksi.