Savonlinnalaisten lukiolaisten ajatuksia korona-ajasta

Pyysimme lukiossa opiskelevia nuoria kertomaan, millaisia tunteita ja ajatuksia korona-aika heissä herättää. Toinen puolisko Suomeen jäävästä Yhteisvastuu-tuotosta jää paikallisseurakunnille ahdingossa olevien nuorten tukemiseksi tehtävään työhön sekä diakonia-avustuksiin oman seurakunnan alueella. Savonlinnan seurakunnassa nuoret saavat itse päättää, millaista tukea juuri nyt tarvitaan. Nuorten ideoita kerätään vuoden 2021–22 aikana rippikoulua käyvien kokoontumisissa kevään aikana. Savonlinnalaisnuorista koottu Nuorten vaikuttajaryhmä käy läpi riparilaisten ideat ja valitsee toteutettavissa olevan, toimivan ja tehokkaan idean seurakuntamme keräyskohteeksi.

Tee nettilahjoitus seurakuntamme Yhteisvastuukeräykseen täällä >>Linkki avautuu uudessa välilehdessä

 

Korona-aikana koen oloni vähän yksinäisemmäksi kuin normaalisti, koska tapahtumia sun muita on paljon vähemmän ja suuret kokoontumiset kavereiden kanssa on kielletty. En itse henkilökohtaisesti pelkää koronaa, ärsyttää vain jos joutuu karanteeniin, koska kaksi viikkoa kotona on pitkä aika. Korona ei ole kuitenkaan paljoa vaikuttanut elämääni, koska en ole vielä kertaakaan joutunut karanteeniin, koulut ovat pysyneet lähiopetuksessa, sekä kaverini ovat suurimmaksi osaksi pysyneet myös terveinä.

1. vuoden lukiolainen  

----------------------------------------------------------------


Korona – mikä paholainen

Korona. Se paholainen. En olisi alussa osannut edes ajatella, että tällainen härdelli olisi edes mahdollista syntyä, koska “Eihän se korona Suomeen tule”. Korona-aika on vaikeaa aikaa, on ollut alusta saakka. Ensimmäinen karanteeni ahdisti paljon. Onko minulla korona? Kuolenko? En halua, en halua. Näitä asioita pyöri päässäni, enkä oikein mahtanut mitään. Sosiaalinen media vaahtosi koronasta ja sen vakavuudesta. Kyllä minua pelotti ja pelottaa itse asiassa edelleen. Harrastan urheilua kilpatasolla ja tavoittenani on pelata lajiani joskus ulkomailla. Pelkään, että saan koronan urheilijana. Olen lukenut paljon suomalaisten ammattiurheilijoiden kokemuksia sairastetusta koronasta. Vaikka keho toipuisikin, väsymys jää. Näin moni on sanonut. Jaksaa harjoitella kaksi treeniä päivässä, mutta muun ajan on niin sippi, että hyvä jos ruokaa jaksaa tehdä itselleen. Sitä en halua. Urheilu on pakokeino kaikesta, joten siitä en halua luopua.

Olen myös sitä mieltä, että on epäoikeudenmukaista, minkälaisia sääntöjä tällä hetkellä asennetaan. Rokottamattomat hoitoalan työntekijät eivät saa mennä terveenä töihin, mutta rokotettu koronapositiivinen työntekijä on täysin oikeutettu menemään töihin. En ymmärrä, en vaan tajua. Itse olen ottanut rokotteet, ihan sillä, että pääsen urheilemaan kaikkialle koronapassin käyttöajalla ja jos korona sattuisi iskemään itseeni, niin toivon rokotteen lieventävän oireit. Pelkään, mitä esim. oman äitini työpaikalle käy. Hän tuskailee maskin käytön kanssa, koska hänellä on astma ja pölyallergia, joten maskin käyttö on hänelle vaikeaa, mutta silti hän pitää sitä koko ajan: töissä 8h, kaupassa, julkisissa kulkuvälineissä. Tämä on epäreilua, kuinka ihmisiä kohdellaan. Menetät työt, jos et ole ottanut rokotuksia tai et kykene terveydellisistä syistä pitämään maskia. 

Tänä aikana mikään ei ole oikeastaan ilahduttanut minua. Asia saattaisi olla eri, jos pelaisin pleikkaria koko päivän, eikä opiskelu ja urheilu olisi elämäni tärkeitä prioriteettejä. Eihän siinä silloin mitään. Etäkoulu olisi kivaa, koska voisi vaan maata sängyllä ja tehdä asiat lonkalta. Itselleni etäkouluaika oli kamalaa. Opin ihan hyvin, mutta paremmin opin lähikoulussa. Harjoitukset peruuntuivat, joten kaikki harjoittelu siirtyi kotiin ja ulos. Joukkuelajin perusteita on hieman hankala harjoitella yksin, se on fakta. Tein kaiken mitä pystyin, ehkä vielä enemmänkin. 

Ja kyllä minua pelottaa isovanhempienikin puolesta. He eivät ole enää mitään nuoria, vaikkakin rokotettuja, mutta ei se silti sano, etteikö korona voisi olla vaaraksi heille. Korona on kamala, tämä aika on ahdistavaa, pelottavaa ja stressaavaa. Toivon, että pikkuhiljaa jollain tämä korjaantuisi. Toki, niinhän sitä on sanottu viimeisen kahden vuoden ajan, josko nyt oikeasti?

Olin korona-ajan alkaessa 14, nyt olen täyttämässä 17. Tämäkö on nuoruuteni? 

1. vuoden lukiolainen

-----------------------------------------------------------------------------

Lukioaika ja korona

Vuonna 2020 alkoi maailmalla leviämään tauti, Covid-19. Korona on muuttanut uskoakseni ihan jokaisen ihmisen elämää jollain tavalla. Suomessa tunnetusti olemme sosiaalisissa tilanteissa hyvin vältteleviä, mikä tarkoittaa sitä, etteivät meille esimerkiksi turvavälit olleet niin iso muutos. Joillekin korona-aika on tehnyt hyvää ja joillekin se on jättänyt pysyviä arpia. Korona-aika on vaikuttanut suuresti elämään, mutta nuoria se on koskettanut eri tavalla. Nuoret ovat joutuneet koetukselle. He ovat käyneet koulua etänä, ovat joutuneet olemaan erossa kavereistaan jopa monia kuukausia ja ovat joutuneet viettämään aikaa kotona ehkä aikaisempaa enemmän. 

Etäkoulu ja etäopiskelu on ollut osalle nuorista rankempaa ja vaikeampaa kuin lähiopetus, ja se on aiheuttanut kurssien läpi pääsyssä vaikeuksia. Tuntuu siltä, että etäopetuksessa ainakin puolet tunnista meni siihen, ettei elektroniikka toiminut. Muistan, kuinka oli turhauttavaa, kun nettiyhteydet eivät toimineet. Olisin halunnut oikeasti oppia tunneilla edes jotain. Jouduin aina koulun jälkeen itse opiskelemaan asiat, joita opettaja oli tunnilla yrittänyt opettaa. Tämä on tuottanut varmasti monelle vaikeuksia myöhemmin, kun on alkanut lukemaan ylioppilaskokeisiin. Kurssista ei ole etäopetuksessa jäänyt juuri mitään käteen, joten kertaamiseen ja opiskelemiseen menee erityisen paljon aikaa. Yllättävän moni nuori on kuitenkin kokenut etäopiskelun itselleen sopivaksi, kun pystyi keskittymään pelkästään omaan tekemiseen. Tämä on ihan totta. Muistan itse, että kun palattiin takaisin lähiopetukseen, miten aloin kaivata kotona olevaa työrauhaa.

Jokaisessa kodissa asiat eivät toki ole niin hyvin, että siellä olisi rauhallista työskennellä. On nuoria, jotka asuvat vanhempien luona, joilla on alkoholin käytön kanssa ongelmia. Se tuo kotiin levottomuutta sekä turvattomuutta. Tällaisessa tilanteessa yleensä nuori viihtyy kodin ulkopuolella enemmän. Korona aiheutti sen, että melkein kaikki joutuivat viettämään enemmän aikaa kotona, mikä toi monelle nuorelle mielipahaa. Monelle tämä saattoi laukaista jopa mielenterveysongelmia. Nuoruus on sellaista aikaa, jolloin kavereiden kanssa yleensä vietetään paljon aikaa. Korona kuitenkin sai aikaan sen, ettei kavereita voinut niin usein nähdä, eikä pystynyt sosiaalistumaan samalla tavalla kuin normaalisti. Se saattoi aiheuttaa joillekin syrjäytymistä ja masentumista. Ystäväpiirit ovat saattaneet kärsiä tai toisaalta parantua korona-ajan myötä. Kun ei joka päivä näe pakosti kavereita, joihinkin kavereihin yhteydenpito on saattanut jäädä. Tämä eristysaika on näyttänyt ainakin minulle, ketkä ovat oikeasti niitä hyvä ja luotettavia ystäviä. Itse huomasin, että joidenkin ihmisten kanssa on tullut vietettyä aikaa, vaikka he oikeasti eivät ole olleet niitä aitoja ystäviä. Osasin vihdoin alkaa huolehtimaan enemmän itsestäni. Juttelin ihmisten kanssa, jotka tekevät minut aidosti onnelliseksi.  Uskon, että moni nuori osaa samaistua tähän.

Minä itse olen odottanut lukioaikaa jo yllättävän pienestä pitäen. Olen oikeasti haaveillut siitä, kuinka pääsen tanssimaan Olavinlinnassa vanhojentansseja,. Kuinka tulen näyttämään nätiltä, kun pääsen pyörähtelemään pitkin lattioita kaunis mekko päällä. Unelmat murskasi korona ja koronarajoitukset. Todellisuudessa jouduin tanssimaan epämukavassa mekossa maski päällä kameran edessä meidän koulun liikuntasalissa. Kaiken lisäksi olin niin kaukana kamerasta, että minusta ei erottanut muuta kuin mekon värin. On todella turhauttavaa elää “nuoruuden parasta aikaa”, kun siitä ei pääse edes nauttimaan. 

Karanteeniin joutuminen ja koronarokotteen odottaminen on ollut raskasta. Monet nuoret ovat odottaneet rokotukseen pääsyä. He ovat kuukausia seuranneet vierestä, kun vanhemmat ikäluokat ovat hehkuttaneet rokotuskäynneillään. Nuorten rokotukset aloitettiin vasta kesän kynnyksellä, joten toinen rokotus meni syksylle eikä suojaa ehtinyt saada edes ylioppilaskirjoituksiin. Suuri osa nuorista odotti sitä, että saisivat suojan tätä tautia vastaan ja pääsisivät elämään elämää normaalimmin. Tämän rokottamattomuuden takia nuoret joutuvat kärsimään enemmän karanteeneista kuin vanhemmat sukupolvet, jos altistuvat koulussa tai harrastuksissa koronalle. Karanteeneja voi pahassa tapauksessa olla monia peräkkäin, mistä seuraa monia ikäviä asioita. Koulussa jää jälkeen, jää paitsi harrastuksessa olevista mahdollisista kisoista tai joutuu jopa perumaan valmistumissuunnitelmat sen takia, kun ei pääse ylioppilaskirjoituksiin. On todella kurjaa ja turhauttavaa, kun altistumisen ja rokottamattomuuden takia tulevaisuuden suunnitelmat voivat muuttua yhtäkkiä.

Korona-ajassa on ollut myös hyviä puolia. Etäopiskelun hyviä puolia oli se, ettei joutunut kuuntelemaan äänekkäiden opiskelijoiden ääniä, ei joutunut heräämään aikaisin, että kerkeää lähtemään kouluun, eikä tarvinnut miettiä, mitä pistää päälle, koska kukaan ei ole antamassa tuomitsevia katseita sinuun päin. Tuli myös vietettyä tärkeää aikaa perheen kanssa. Kaiken kaikkiaan uskon, että korona-aika on opettanut kaikille jotain hyvää. Joillekin jopa jotain hyvin tärkeää.

abiturientti -02

--------------------------------------------------------------------------------------------------

Korona. Kaikille jo tuttu sanahirviö,  jonka kuullessaan ei enää jaksa edes vaivautua kuuntelemaan, mistä on taas kyse. Tässä tekstissä ei kuitenkaan keskitytä nykyhetkeen vaan tulevaisuuteen eli nuoriin. 

Keväällä 2020, kun korona saapui Suomeen ja alkoi levitä suuremmin ympäri yhteiskuntaa, päätettiin siirtää suurin osa Suomen kouluista etäopetukseen korkeakouluopetuksesta lähtien. Suomen tartuntaluvut eivät olleet tuohon aikaan päivittäin kuin kymmenien luokkaa. Päätös ei varmasti ollut helposti harkittavissa asian päättäjien kesken, mutta nyt jälkikäteen kun tarkastellaan asiaa, päätös tuntuu hätäiseltä ja äkkinäiseltä. Monille koululaisille etäopiskelu oli haastavaa, kun aikaa meni tietotekniikan kanssa säätämiseen ja avun tarve myös kasvoi, kun opettaja ei ollut kädestä pitäen auttamassa. Samalla kasvoi myös kynnys kysyä apua. Nämä asiat laskivat monien kiinnostusta opiskeluun.  

Varsinkin korkeakouluopiskelijoille koronan alku ja etäopiskelu saattoi olla iso pala purtavaksi. Moni vaihtoi kenties kaupunkia opiskelun perässä, ja edessä oli uusi ympäristö ja siihen sopeutuminen. Uudet ihmissuhteet saattoivat jäädä solmimatta, kun kontaktit olivat vähissä ja niiden sitominen uudessa paikassa olisi elintärkeää. Monelle nuorelle tällainen saattaa johtaa syrjäytymiseen ja opiskeluelämän ulkopuolelle jättäytymiseen. Korkeakouluopinnoista puhuttaessa niillä , joilla jatko-opintopäätökset ovat edessä, saattaa olla vaikeita päätöksiä edessä, jos etäopiskeluaikana kiinnostus koulunkäyntiä kohtaan on vähentynyt ja opiskelu hämärtynyt.

Koronan alusta asti tiedettiin, että jonkinlaisia ongelmia tulee varmasti tulemaan, mutta tuntuu, että niihin ei varauduttu. Esimerkkinä voi ottaa mielenterveyspalvelut: tiedettiin, että etäopiskelu ja eristäytyminen tulevat lisäämään yksinäisyyttä ja tarvetta palveluille, mutta niitä ei ollut nuorille tarpeeksi tarjolla. Asia on ristiriitainen, koska terveydenhuoltoalan ammattilaisia jouduttiin siirtämään akuutteihin tehtäviin, mutta mielenterveysalan sektorista olisi pitänyt tehdä pienemmät leikkaukset. Nuoruudessa kehitys tapahtuu ikätovereiden välityksellä. Kavereiden kanssa jutellaan, jaetaan kokemukset sekä ylä- ja alamäet. Kun ei ole koulua ja harrastustoimintaa, ei ole paikkoja, joissa suurin osa nuorten vuorovaikutuksesta tapahtuu. Kehitys ja kasvu kärsii, kun se ei ole jatkuvaa.

Nuorista on puhuttu myös erittäin syyttävään sävyyn koskien heidän kokooontumisia ja esim. opiskelijabileitä. Samanlaista syyllistämistä ei ole kohdistunut vanhempiin sukupolviin. Nuorten tarve sosiaaliseen elämään on muutenkin suurempi kuin vanhemmilla kuten aikaisemmin mainittu vuorovaikutus kehittää nuoria. Opiskeluun ja nuoruuteen liittyy myös paljon enemmän riittejä kuin aikuisuuteen. Riittejä on esim.lukioajan wanhojen tanssit, penkinpainajaiset ja korkeakouluissa usein fuksien tapahtumat. Riitit ovat tärkeitä sopeutumisen ja tutustumisen keinoja uuteen vaiheeseen elämässä, mutta silti ensimmäisenä oltiin nuorilta niitä riistämässä. Suurin osa tapahtuma/harrastusrajoituksista myös koski nuorten harrastustoimintaa eikä aikuisten.

Yhteiskunta avautuu ja elämä toivottavasti palaa normaalimpaan. Koronan jälkiä puidaan mutta pitkäaikaisvaikutuksia voidaan vasta arvailla. Toivottavasti pandemiatilanteesta otetaan oppia ja sitä voidaan jatkossa käyttää samankaltaisissa tilanteissa. Korona toi kuitenkin myös uusia ajankohtaisia aiheita, joista voidaan oppia ja joihin ei aikaisemmin ymmärretty kiinnittää huomiota. Nuoret tulivat suuresti esille tässä tilanteessa ja toivottavasti se pitää nuoret myös monien mielessä.                         

korona-ajan abi

-------------------------------------------------------------------------------------------------

Korona-ajan nuorena oleminen oli varsinkin aluksi turhauttavaa. Ensimmäinen kerta kun kuuli, että koulut menevät kiinni, oli salaa sisällään helpottunut. Ajatteli että jes, melkein kevään pituinen loma ja saa aamupäivällä hoitaa kouluasiat kondikseen, jolloin koko muu päivä jäisi chillailuun. Samaan aikaan myös ajattelin sulun kestävän vain sen kevään ja sitten kaikki olisi normaalisti. Voi veljet.

Pandemia paisuikin vuosia kestäväksi poikkeustilaksi. Hymy hyytyi, ja syksystä 2020 eteenpäin onkin toivonut koronan loppumista ihan tosissaan. Kotona opiskelu on ollut tehotonta ja uuvuttavaa. Todella monet tapahtumat ovat menneet sivu suun ja tartuntoja on yritetty vältellä. Vallitsevaan tilanteeseen kuitenkin sopeutuu, ja maskin pitämiseen on tottunut. Aina toivoo paluuta entiseen. Onneksi enää ei tunnu yhtä raskaalle kuin alussa ja etäopiskelua ei ole tarvinnut vähään aikaan kestää.

abi-22