Piispa Seppo Häkkisen saarna Hirvaslahden kappelin vihkimisessä 4.10.

Jeesus vaelsi eteenpäin opetuslastensa kanssa ja tuli erääseen kylään. Siellä muuan nainen, jonka nimi oli Martta, otti hänet vieraakseen. Martalla oli sisar, Maria. Tämä asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan. Martalla oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan: »Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua.» Mutta Herra vastasi: »Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.» (Luuk. 10:38-42).

Hirvaslahden kappelin vihkiäisjuhlan evankeliumina on kertomus Jeesuksen vierailusta Martan, Marian ja Lasaruksen kodissa Betanian kylässä. Evankeliumi sopii hyvin tähän juhlahetkeen.

Hirvaslahden kappelin valmistaminen on ollut monivaiheinen urakka. Rakennustyö alkoi vuonna 2012 sen jälkeen, kun Savonlinnan seurakunnassa oli tehty talkoilla kaksi kirkkovenettä, Barbara ja Rebekka. Talkooväellä riitti vielä intoa jatkaa. Alun perin kappeli oli tarkoitus pystyttää Varparannan leirikeskukseen. Koska seurakunta luopui sen käytöstä, kappeli päätettiin pystyttää Hirvaslahden leirikeskukseen.

Epätietoisuus pystytyspaikasta aiheutti sen, että valmis hirsikehikko odotti pari vuotta viimeistelyä. Kaikki on tehty talkootyönä, paitsi sokkelin valu ja katon yläosan pikku torni, jotka seurakunnan kiinteistönhoitajat tekivät. Kauniilla tavalla kappeli liittyy myös seurakunnan kirkkotilojen historiaan. Alttari kaiteineen ja seinäryijy ovat Savonlinnan Pikkukirkosta, joka myytiin ortodokseille joitakin vuosia sitten.

Evankeliumin Martta on esikuvana aktiivisesta ja toimivasta kristitystä. Martalle oli luontaista tekeminen ja palveleminen. Se ilmensi hänen uskoaan ja elämäänsä. Ilman marttamaista käytännöllistä asennetta ja aktiivisuutta, toimeen tarttumista ja aikaansaamista ei Hirvaslahden kappeli olisi valmistunut. Kaikki talkoolaiset ja rakennustyössä mukana olleet ansaitsevat suuret kiitokset työstään.

Jeesus ei missään kohdin moiti Marttaa hänen valinnastaan palvella Jeesusta ja opetuslapsia, saati sitten arvostele emännöintiä vähempiarvoiseksi joutavaksi puuhaksi. Jeesus ei aliarvioinut Martan palvelutehtävää.  Toisten palveleminen – tai kappelin rakentaminen – on lähimmäisenrakkautta.

Martan hyvän rakkauden ja huolehtimisen rinnalle Kristus asettaa Marian. ”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.” Mikä on Martan ja Marian ero?

Martta rakasti, mutta Maria uskoi. Martta huolehti, mutta Maria kuunteli. Maria istui ja kuunteli, siis kiinnitti kaiken huomionsa siihen, mitä Jeesus puhui.

Kristillistä elämää ja uskoa ei voi oikein ymmärtää, ellei tiedä, mikä ero on rakkaudella ja uskolla. Rakkaus on tarkoitettu lähimmäisiä, siis kanssaihmisiä varten. Huolehtiminen ja oikea hätäily kuuluu asiaan silloin, kun puhutaan suhteesta toisiin ihmisiin. Näin Martta toimi.

Mutta Jumalan edessä rakkaus ei kelpaa, siinä tarvitaan vain uskoa. Me emme tee rakkauden tekoja Jumalalle. Jumalan edessä huolehtiminen ja hätäily ei auta tipan vertaa. Jumalan edessä eivät teot eikä mikään touhu auta. Jumalan edessä me olemme pelkkiä vastaanottajia, istujia ja kuuntelijoita, niin kuin Maria.

Marian hyvä osa oli se, että hän asettui Jeesuksen jalkojen juureen. Maria tunnusti oman pienuutensa ja riippuvuutensa Jumalasta. Marian hyvä osa oli se, että hän kuunteli Jeesuksen puhetta. Maria kuunteli Jumalan sanaa ja hänen ääntään, ei omaansa eikä oman sielunsa hälyä. Maria vain oli ja uskoi. Hän luotti yksin Jumalaan ja jätti itsensä hänen käsiinsä.

Marian kaltaisen uskon saamista varten Hirvaslahden kappeli on pystytetty ja vihitään käyttöön. Leirikeskuksessa on nyt oma kappeli, hiljaisuuden, rukouksen ja Jumalan kohtaamisen paikka. Sieltä on hyvä lähteä Martan tavoin palvelemaan lähimmäisiä.

Meille tämän ajan ihmisille olisi todella tarpeen olla välillä aivan hiljaa Jeesuksen kanssa. Yksi suuri syy hengellisen elämämme vähäverisyyteen on siinä, ettemme varaa aikaa rukoukseen ja hiljentymiseen Vapahtajan edessä. Dag Hammarskjöld kirjoittaa kirjassaan Kiinnekohtia: ”Miten voisit säilyttää kuulemisen kyvyn, kun et koskaan halua kuunnella: se, että Jumalalla pitää olla aikaa sinulle, on mielestäsi yhtä päivänselvää kuin että sinulla ei voi olla aikaa hänelle.” Kuinka hengellinen elämämme voisi kasvaa, jos me emme varaa aikaa sen hoitamiseen, anna aikaa sen kasvulle? Tässä Maria on esimerkkinä.

Hirvaslahden kappeli kutsuu kiireen, melun, odotusten, paineiden ja ahdistusten keskeltä vetäytymään hiljaisuuteen, lepoon, rukoukseen - kuuntelemaan, mitä Jumalalla on sanottavana. Tässä kappelissa voi kohdata Jumalan. Silloin löytää Marian tavoin hyvän osan, jota ei oteta pois, ei tässä elämässä eikä edes kuolemassa. Sillä loppujen lopuksi vain yksi on tarpeen: Kristus, syntisten armahtaja, kuoleman voittaja, maailman Vapahtaja.

Seppo Häkkinen