Uutislistaukseen

Ystäväpalvelu 50 vuotta: Raija Koivuniemi otti lapset mukaan ystävätoimintaan

Kun isovanhemmat asuvat kaukana, ei lasten tarvitse jäädä ilman vanhojen ihmisten läheisyyttä. Tämä oivallus pani Raija Koivuniemen ottamaan omat lapset mukaan ystävätoimintaan 1980-luvulla.

Raijan suku on Etelä-Pohjanmaalta, Kuortaneelta, josta hän työn ja avioliiton kautta päätyi Savonlinnaan. Hänen sukunimensä oli tuolloin Tolvanen.

-Omien sukulaisten kanssa tavattiin harvoin, ehkä pari kertaa vuodessa, kertoo Raija. - Ajattelin, että lasten olisi hyvä saada ymmärrystä vanhoja ihmisiä kohtaan. Kun Anja Turunen kutsui minut ystäväpalvelukurssille, lähdin heti.

Alussa Raijan ystävä oli inkerinsuomalainen ortodoksivanhus. Raija kävi lastensa kanssa usein tapaamassa häntä. Lapsia viehätti hänen  puhetapansa  ja erilainen kulttuurinsa. Karjalaiset leipomukset maistuivat kaikille. Vähitellen ikäihmisten ystäväpiiri laajeni, ja aina löytyi mukavaa tekemistä: niskan hierontaa, hiusten kampaamista, retkiä ja elämänkokemusten muistelua.

Työelämässä ollessaan Raija ohjasi viiden vuoden ajan omia ja naapurin lapsia esiintymään. Hän etsi lokakuussa kirjastosta sopivan näytelmän, jota harjoiteltiin kotona. Muutakin perinteistä ohjelmaa piti olla kuten  jouluevankeliumi, jouluruno, joululauluja ja musiikkia omilla soittimilla esitettynä.- Ei haitannut, vaikka lapset olivat vasta syksyllä oppineet soittamaan, nauraa Raija lasten intoa muistellen.- Ja sitten vain auto täyteen tyttöjä, rekvisiitta peräkonttiin ja menoksi. Esiintyjät olivat 2 – 10-vuotiaita. Autoissa ei siihen aikaan ollut takapenkillä  turvavöitä, mutta hyvin selvittiin. Esiintymispalkkioksi saatiin joulupuuro ja hyvä mieli.

Raija kiersi tyttöineen tunnin pituisella ohjelmalla  parhaimmillaan yhdeksässä paikassa. Kauimmaiset kohteet olivat Punkaharjulla, hoitokoti Finlandiassa, kuntoutussairaaalassa ja vanhainkodissa. Savonlinnassa käytiin Hopearannassa, Pihlajassa, seurakuntakeskuksessa  ja kodeissa. Esitykset olivat suosittuja. Kerran oli Sisukkaiden kokoontuminen Tanhuvaaran rantasaunalla, jonne liikuntaesitys oli tehty Myrskyluodon Maijan musiikkiin. Raijan tytöt, kaksivuotias ja yhdeksänvuotias, esittivät sen  improvisoiden hulmuaviin sinisiin yöpaitoihin pukeutuineina . Eräs pyörätuolissa istunut vanhus huokasi esityksen loputtua: ” Tätä olisi katsonut vaikka kaksi viikkoa syömättä!”

Raija muistelee aikaa tyytyväisenä ja iloisena. - Olihan se vilskettä ja vipinää kotitöiden ja työelämän ohessa, mutta antoisaa se oli. Päivääkään en vaihtaisi pois. Nyt aikuisiksi kasvaneet esiintyjät kiittävät minua niistä kokemuksista. Antaessaan saa.

Raija on aina käynyt mielellään myös yksinäisiä ihmisiä tapaamassa. Pisin ystäväsuhde entisen työtoverin kanssa kesti 35 vuotta. Nykyisin hän käy kahden vanhuksen luona omassa kerrostalossa kahvikupin äärellä  kuulumisia kyselemässä. Kohtaamisisessa ilot lisääntyvät ja surut puolittuvat.

Aktiivisella eläkeläisellä on riittänyt aikaa myös ruoka-avun organisointiin Savonlinnassa. Hän toimii vapaaseurakunnassa Via Dian kautta EU-ruoka-avun sihteerinä. Työtä riittää, sillä esimerkiksi viime maaliskuussa tavaraa tuli 7000 kg. Ruokatarvikkeet jaettiin kasseihin, joita on jaettu kerran kuussa. Kaikesta on pidettävä tarkka kirjanpito.

 

Teksti ja kuva: toimittaja Maija Jalkanen

2017-12-27 09:58:07.0