Evästeet
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä
Lea Ruuskanen sai kotikylällään Sulkavan Lohilahdella jo nuorena hengellisen kutsumuksen lähetystyöhön. Hän meni 18-vuotiaana diakonissakoulutukseen Pieksämäelle. Valmistuttuaan hän toimi viisi vuotta Säämingin seurakunnan diakonissana. Viisikymmentäluvun loppupuolella Lea hakeutui lähetyskursille ja aloitti työt Ambomaalla 1959.
Ambomaalla silloinen Lea Juutilainen toimi mm. Angolan rajan tuntumassa sijainneessa Engelan lähetyssairaalassa ylihoitajana sekä teki työtä bushmannikansan parissa lähetysasemanhoitajana Nkongossa. Seitsemänkymmentäluvulla poliittinen tilanne Etelä-Afrikan ja Namibian itsenäisyyttä ajavan SWAPOn välillä kiristyi, ja Lea joutui monien suomalaisten lähettien mukana poistumaan maasta. Suomessa hänet valittiin uudelleen Säämingin seurakunnan diakonissaksi 1975. Avioliiton hän solmi leskeksi jääneen Toivo Ruuskasen kanssa v.1979. Eläkevuodet koittivat 1991.
Kirjoittamassaan elämäntarinassa Lea Ruuskanen kuvailee alkuvuosia Säämingin diakonissana: ”Kiersin, kaarsin koko kunnan hoitotyötä paljon tehhen. Valvoin vierellä potilaan, saattelin taivaan portille, viimeiselle veräjälle.” Sitä diakonissan työ menneinä vuosikymmeninä on Suomessa ollut; kotiapua, sairaanhoitoa, sielunhoitoa ja saattohoitoa. Pitkälti samanlaista se oli Ambomaallakin.
Lea Ruuskasen kohdalla hoitotyö jatkui eläkkeelläkin. Hän oli monet vuodet ensin Lyyli-äidin ja sitten Toivo-puolison omaishoitajana. Samalla hän oli Toivon lastenlapsille turvallista hoitoa tarjonnut varamummi. Hän oli myös yksi v. 2002 ilmestyneen perinnekirjan ”Lohilahti muun maailman mainingeissa” toimittajista.
Viikkoa ennen kuolemaansa Lea Ruuskanen tilitti elämäänsä: ”En pelkää kuolemaa. Olen saanut elää rikkaan elämän. Mitään ei jää kesken. Jumala on uskollinen ja hyvä.”
Jorma Marjokorpi
29.5.2017 13.19