Piispa Seppo Häkkisen saarna Punkaharjun kirkon 100-vuotisjuhlamessussa 1.1.2023

Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville.  (Matt 5:14–15).

”Waltavaksi juhlatilaisuudeksi muodostui Punkaharjun seurakunnan wäliaikaisen kirkon wihkiminen Uudenvuodenpäiwänä tänä vuonna. Kirkko oli erittäin aistikkasti koristettu köynnöksillä ja warsin kauniin vaikutuksen teki se alttariwaatetus, jonka seurakunnan naiset olivat hyvällä maulla suoritta-neet. Näin oli wasta walmistunut kirkko saatu kauniiseen asuun, kun se wihittiin täyttämään tärkeätä tehtäwäänsä seurakunnan keskuudessa.” Näin kirjoitti Savonmaa-lehti (4.1.1923) Punkaharjun kirkon vihkimisestä tasan sata vuotta sitten 1.1.1923. 

”Märästä, sateisesta säästä huolimatta oli tilaisuuteen kerääntynyt niin paljon ihmisiä, etteiwät kaikki edes sopineet katon alle tuohon pieneen, 400 istumasijalla warustettuun kirkkoon, waikkakin se oli eteisiään ja rappujaan myöten täytetty. Jo tuntia ennen jumalanpalveluksen alkamista oli kirkkomäel-lä niin paljon ihmisiä, että kun kirkko avattiin, täyttyi kirkko heti. Suuren ahdingon ja tungoksen tähden eivät pienen, kauniisti koristellun kirkon edut päässeet oikeuksiinsa. Niin warmaan monilta jäiwät kokematta ne kauniit liinat, jotka koristiwat alttaria ja alttarikehystä sekä saarnatuolia. – Mainitut liinat owat asiaa harrastawien seurakunnan naisten ompelemat.” Näin puolestaan kuvasi Koti-maa-lehti (4.1.1923) Punkaharjun kirkon vihkimistä. Savonmaa (4.1.1923) ja Itä-Savo (9.1.1923) tiesivät kertoa, että paikalla oli noin 2000 ihmistä seitsemästä eri seurakunnasta.

Savonlinnan hiippakunnan piispa Otto Immanuel Colliander oli sairaana kirkon vihkimisen aikaan. Sen vuoksi tuomiorovasti A.W. Kuusisto toimitti Punkaharjun kirkon vihkimisen avustajinaan pasto-rit Y.K. Airola ja A. Lehtonen. Vihkiäispuheen tekstinä Kuusistolla oli Matteuksen evankeliumin 5 luvun jakeet 14–15.

Raamatunkohta on osuva Punkaharjun kirkon vihkimiseen. Kirkko sijaitsee harjanteella ylempänä taajaman muita rakennuksia. Tekstin sanoma on selkeä. Kirkkoa ei ole tarkoitettu olemaan piilossa. Sen tehtävä on välittää Kristuksesta tulevaa valoa ympärilleen tähän maailmaan. Tätä tehtävää Punkaharjun kirkko on nyt hoitanut sata vuotta. Tänään on kiitoksen ja juhlan aika. Muistamme heitä, jotka ovat olleet tätä kirkkoa aikaansaamassa ja rakentamassa. Kiitollisina muistamme myös heitä kaikkia, jotka ovat vuosisadan aikana tätä kirkkoa hoitaneet ja kunnostaneet, täällä työskennelleet ja täällä käyneet Jumalan hoidossa ja palveltavana. 

Valoa ei voi olla huomaamatta pimeässä yhtä vähän kuin vuorella oleva kaupunki voi pysyä piilossa. Valo erottuu ja valo näkyy. Usko Jeesukseen ei ole vain yksityisasia, vaikka monesti näin sanotaan ja usko halutaan työntää pois julkisesta elämästä yksityisyyden piiloon. Siitä on liian paljon esimerkkejä viime ajoilta omasta maastammekin. 

Tänä vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta uskonnonvapauslain voimaantulemisesta. Savonmaa-lehti tiesi kertoa paitsi Punkaharjun kirkon vihkimisestä myös siitä, että Savonlinnan rovastikunnan papit kokoontuivat 3.1.1923 tuomiokapituliin pohtimaan uskonnonvapauslain seurauksia. Tehtävämme on nyt vuosisata myöhemmin puolustaa maassamme oikeutta uskontoon ja sen julkiseen ilmaisemiseen ja näkymiseen julkisuudessa. Valo ei voi pysyä pimeässä eikä vuorella oleva kaupunki näkymättä.

Jeesuksen seuraaminen näkyy ja herättää huomiota aivan kuin pienikin valo säkkipimeässä. Kristillistä uskoa ei ole tarkoitettu salattavaksi tässä maailmassa. Evankeliumin ilosanoma on tarkoitettu koko maailmalle. Tässä on kirkkorakennuksen tehtävä, mutta samalla myös kirkon tehtävä kristittyjen yh-teisönä. Jeesus lähetti seuraajansa valaisemaan hänen valollaan maailman pimeyttä. Kyse on lähetyksestä, evankeliumin välittämisestä sanoin ja teoin.

”Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.” Jeesus puhuu tässä nimenomaan teoista eikä tarkoita niinkään puheita tai sanoja. Sanat ovat tärkeitä, mutta puheilla ei ihminen useinkaan tule autetuksi. Jeesus korosti toimin-taa. Rakkauden teot koskettavat ja vaikuttavat. Ne avaavat sydämiä Kristukselle. Rakkauden teot saavat ihmisissä aikaa kiitollisuutta Jumalaa kohtaan.

Hyvät seurakuntalaiset. Viikko sitten jouluaamuna kuulimme uutisen, että Rautjärven kirkko paloi maan tasalle. Järkytys ja suru olivat päällimmäisinä tunteina, kun tapaninpäivänä saavuin kirkon savuaville raunioille. Ihmisten murhe kirkon menetyksestä oli käsin kosketeltava. Myötätunnolla ajattelemme rautjärveläisiä ja muistamme heitä rukouksin. He ovat menettäneet kotikirkkonsa. Samalla tämä traaginen tapahtuma on jälleen kerran osoittanut, mikä merkitys kirkolla on paikallisyhteisölle. Samanlainen merkitys on omalla kirkolla teille punkaharjulaisille.

Kirkossa Jumala lähestyy meitä sanassaan ja sakramenteissaan, niin kuin hän on luvannut. Hän itse toimii keskellämme, kun kokoonnumme hänen nimeensä, kastamme uusia kristittyjä, julistamme Ju-malan sanaa ja vietämme Herran pyhää ehtoollista. Kirkkoon Jumalan kansa kokoontuu yhteen ru-koilemaan ja laulamaan, iloitsemaan ja itkemään yhdessä. Yksittäisten ihmisten, perheiden ja sukujen elämän käännekohtia vietetään kirkossa. Aivan erityinen merkitys on sillä kirkolla, joka on meille läheisin ja rakkain, oma kotikirkko. 

Pitäkää te huolta tästä kirkosta niin, että se säilyy myös tuleville sukupolville. Rakkaus kotikirkkoon syntyy ja vahvistuu, kun tulette ahkerasti jumalanpalvelukseen. Suotta eivät meitä edeltäneet kristityt ole sanoneet: Kirkon paras kaunistus on sinne kokoontuva seurakunta. Silloin voi toteutua se, mistä Kotimaa-lehdessä (4.1.1923) kirjoitettiin Punkaharjun kirkon vihkiäisistä: ”Lyhyen sateisen talwipäivän keskellä nosti tämä arwokas juhla monen mieliä lähemmä Jumalaa. Suokoon Jumala, että tuo mielten nousu hänen puoleensa tuossa wasta wihityssä pyhäkössä usein uudistuisi.”

Sata vuotta on Punkaharjun kirkko hoitanut sille uskottua tehtävää tällä paikkakunnalla. Niin kuin lampunjalassa loistava valo ja vuorella oleva kaupunki kirkko on välittänyt evankeliumin sanomaa ympärilleen. Niin se tekee myös alkaneena uutena vuotena. Vuosi 2023 on meiltä salattu. Emme tiedä, mitä kaikkea se tuo tullessaan. Yksi asia on kuitenkin varma. Uudenvuoden Vanhan testamentin tekstissä Jumala lupaa: ”Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun.” (Jes. 43:1).#

Seppo Häkkinen