Uutislistaukseen

Piispa Seppo Häkkisen puhe kylvön siunaamisen rukoushetkessä 18.5.2022 Savonlinnassa

Piispa Seppo Häkkinen toimitti kylvön siunaamisen Järvenpään tilalla Savonlinnassa keskiviikkona 18.5.

05dff1c4-sh-110-4.jpg

"Isoisäni oli lempeä mies, jonka mukana kuljin pikkupoikana maatalon töissä. Haimme lehmät laitumelta, korjasimme aitoja, pinosimme polttopuita, olimme heinänkorjuussa tai perunannostossa. Papan kanssa oli hyvä olla. Siksi tuntui erityisen hienolta, kun papan kuoltua mummo  kutsui minut kerran kamariinsa ja antoi minulle, vanhimmalle lapsenlapselle, papan taskukellon. Se on siitä lähtien ollut aarteeni.

Yhden kerran pappa hermostui minuun. Olimme syömässä tuvassa, kun laitoin mummon leipoman ruislimpun alaspäin pöydälle. Pappa torui minut ja opin kerrasta, miten leipää käsitellään.  Leipä on suorastaan pyhä ja kaikki ruoka arvotavaraa. Ravinto ei ole itsestäänselvyys. Sitä ei saa 
kohdella miten sattuu.

Pappani oli syntynyt 1800-luvun lopulla. Vielä 1800-luvun puolivälissä – siis vain muutamia sukupolvia sitten – leipäviljasta saatiin 70 prosenttia ihmisten käyttämästä vuotuisesta ravinnosta ja kasvisravinnosta kaikkiaan peräti 80 prosenttia. Isä meidän -rukouksesta tuttu käsite ”jokapäiväinen leipä” oli ravinnon perusta. Loput 20 prosenttia kulutuksesta jakautui maitotuotteiden, lihan ja kalan kesken.

Seuraavan talven elanto oli kylvön onnistumisesta kiinni. Jos sato epäonnistui, edessä oli nälkä ja pahimmassa tapauksessa jopa elämän loppuminen. Isä meidän -rukouksen pyyntö ”anna meille jokapäiväinen leipämme” johtaa muistamaan riippuvaisuutemme Luojasta ja hänen luomakunnastaan. Ruoka ei ole kulutushyödyke, vaan välttämättömyystarvike. Maaseutu ja maanviljelys ovat elämän edellytys. 

Maataloustuottajilla on yhteiskunnassa erityinen tehtävä. He tuottavat yhteisen ruokamme ja ylläpitävät hyvinvoivaa maaseutuympäristöä. Viime aikoina on puhuttu paljon maatalouden vaikeuksista. Esille ovat nousseet pitkään jatkunut kannattavuuskriisi, tuotantokustannusten nousu, toimeentulon huolet ja jaksamisen kysymykset. 

Maataloustuottajien ahdinko on taakka, jota on kannettava yhdessä. Maatalous on erityisasemassa, koska ruoantuotanto ei ole vain talouden asia. Riittävä ruoka on elintärkeää kaikelle elämälle. Tähän tarvitsemme kotimaista kannattavaa tuotantoa ja jaksavia tuottajia. Maatalousyrittäjät ansaitsevat tukemme ja kiitoksemme.

Ruoan tuotanto riippuu sääoloista ja siitä, että ympäristö ja ilmasto mahdollistavat viljelyn. Luonto opettaa nöyryyttä: olemme riippuvaisia maasta, olemme sidoksissa Luojaan. Siksi pappani hermostui, kun en käsitellyt leipää kunnioittavasti. Siksi isovanhempamme tekivät leipomansa leivän päälle ristinmerkin. Siksi he pyysivät maan kasvulle Jumalan siunausta. Näin mekin teemme tänään. Elämässä ei ole itsestäänselvyyksiä. Monin tavoin edistyneessä länsimaisessa yhteiskunnassa olemme yhä luonnon ja Luojan armoilla. 

Äsken kuulemamme raamatunkohta (1. Kor. 3:6–9) muistuttaa, että ”kaikki on Jumalan kädessä”. Jumala antaa kasvun. Tämä on meille samalla sekä rohkaiseva että vapauttava sanoma. Kaikki on Jumalan kädessä, meidät hän on kutsunut työtovereikseen, viljelemään ja varjelemaan. Jokainen maata viljelevä pitää elämää yllä. Jokainen kylväjä tekee elintärkeää työtä. Sille on syytä pyytää Luojan siunausta."

Seppo Häkkinen

2022-05-18 19:00:00.0