Oopperajuhlamessuun saapui 1400 vierasta

Perinteikästä Oopperajuhlamessua vietettiin Olavinlinnassa sunnuntaina 7.7. Lämmin kiitos kaikille mukana olleille. Kiitos myös kaikille messun toteutukseen osallistuneille, Savonlinnan Orkesterille, kaikille kuorolaisille, vapaaehtoisille sekä Oopperajuhlille hyvästä yhteistyöstä.

Musiikki on messussa merkittävässä roolissa. Musiikin toteutuksesta vastasivat tuttuun tapaan Savonlinnan Orkesteri ja seurakunnan aikuiskuoroista koottu suurkuoro kirkkomuusikko Mika Siekkisen johdolla. Oopperajuhlien solistivieraana kuultiin baritoni Joonas Asikaista. Säestyksestä vastasi johtava kanttorimme Minna Raassina.

Liturgina toimi, jo neljättä vuotta peräkkäin, seurakuntapastori Henrik Koponen. Messussa saarnasi Mikkelin hiippakunnan piispa Seppo Häkkinen.

Lämmin kiitos kaikille mukana olleille! Kiitos myös kaikille messun toteutukseen osallistuneille, Savonlinnan Orkesterille, kaikille kuorolaisille, vapaaehtoisille sekä Oopperajuhlille hyvästä yhteistyöstä.

Piispa Seppo Häkkisen saarna Olavinlinnassa:

"Publikaanit ja muut syntiset tulivat Jeesuksen luo kuullakseen häntä. Fariseukset ja lainopettajat sanoivat paheksuen: ”Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan.”
Silloin Jeesus esitti heille vertauksen:
”Jos jollakin teistä on sata lammasta ja yksi niistä katoaa autiomaahan, niin totta kai hän jättää ne yhdeksänkymmentäyhdeksän, lähtee sen kadonneen perään ja etsii, kunnes löytää sen. Kun hän löytää lampaansa, hän nostaa sen iloiten hartioilleen, ja kotiin tultuaan hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin lampaani, joka oli kadoksissa.’ Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa.
Tai jos naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa niistä yhden, niin totta kai hän sytyttää lampun, lakaisee huoneen ja etsii tarkoin, kunnes löytää sen. Ja rahan löydettyään hän kutsuu ystävättärensä ja naapurin naiset ja sanoo: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin rahan, jonka olin kadottanut.’ Yhtä lailla, sen sanon teille, iloitsevat Jumalan enkelit yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen.” (Luuk. 15:1-10).

Nobel-kirjailija Gabriel Garcia Marquezin kerrotaan sanoneen: ”Ainoa, minkä tiedän ilman pienintäkään epäilystä, on, että todellisuus ei pääty tomaatin hintoihin.” Muun muassa maaherrana ja oikeusasiamiehenä toiminut Jacob Söderman on puolestaan tiettävästi sanonut Turun saaristossa auringonlaskua katsellessaan, että "tuota ei ainakaan kunnallisjärjestön päätöksellä ole aikaansaatu".

Elämää ja sen ihmeellisyyttä voi tarkastella monin eri tavoin. Todellisuus sinänsä on jakamaton. Sitä voi tutkia tiedon ja tieteen avulla. Se onkin monella tavalla välttämätöntä. Ilman tietoa ja tiedettä elämämme olisi käytännössä mahdotonta. Tieto tyydyttää ihmisjärjen vaatimuksia. Ihmiselle ei kuitenkaan näytä riittävän pelkkä tieto, eivät tieteen totuudet tai ylipäänsä vain se inhimillinen, joka on järjellä ymmärrettävissä tai selitettävissä tai aistein havaittavissa.

Taide eri muodoissaan tuottaa ihmiselle tulkintoja elämästä ja todellisuudesta. Kuvataide, kirjallisuus, musiikki, teatteri, tanssi, ylipäänsä taiteet kuvaavat omalla tavallaan todellisuutta. Taiteen vaikutuksista ihmisiin ja yhteiskuntaan on viime vuosikymmenten aikana tehty tuhansittain tutkimuksia ja selvityksiä eri puolilla maailmaa. Näissä tutkimuksissa on korostunut, että taiteen merkittävin vaikutus syntyy henkilökohtaisen kokemuksen, elämysten ja merkityksenannon kautta. Siksi on hyvä, että Suomen kesässä on paljon erilaisia kulttuuritapahtumia. Siksi on hienoa, että Savonlinnan oopperajuhlat ovat vuosikymmenestä toiseen tarjonneet taide-elämyksiä tuhansille ihmisille.

Myös uskonto tarkastelee samaa elämää ja jakamatonta todellisuutta kuin tiede ja taide. Se pyrkii tyydyttämään ihmisen tarvetta ymmärtää olemisen salaisuus, sen perimmäinen tarkoitus ja mieli. Ihminen etsii yhteyttä salattuun Jumalaan. Hänen olemassaolonsa ihminen aavistaa ja kaipaa yhteyttä Jumalaan. Kyse on siitä, että todellisuus ei pääty tomaatin hintoihin eikä auringonlaskua ole päätetty puolueen kunnallisjärjestössä.

Monesti oopperan libreton ytimessä oleva tarina kertoo elämän perusasioista. Juonenkulku voi olla välillä hyvinkin koukeroista. Silti libretto puhuu yksinkertaisista, usein suorastaan arkipäiväisistä elämänkysymyksistä: rakkaudesta, vihasta, kuolemasta, pettymyksestä, ilosta, onnistumisesta.

Tämän pyhäpäivän evankeliumissa Jeesus puhuu Jumalan rakkaudesta. Hän tekee sen vertauksella kahdesta hyvin tavallisesta asiasta. Lampaiden eksyminen laumasta oli jokapäiväinen asia Palestiinan kukkuloisessa maastossa ja vuoristossa. Paimen jätti laumansa ja lähti etsimään yhtä kadonnutta lammasta. Rahojen hukkaaminen vaatimattomassa ja pimeässä, maapohjaisessa savimajassa on myös arkipäiväinen asia. Oli sytytettävä lamppu ja tehtävä perusteellinen suursiivous. Kun omistaja löytää kadonneen lampaan tai hävinneen rahan, ilo on suuri. Se oli jaettava naapurien ja ystävien kesken.

Näiden kahden tavallisen ihmisen kokemuksiin Jeesus vertasi Jumalan suhtautumista ihmisiin. Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat, sillä jokainen on hänelle arvokas ja rakas. Tämä on alkuperäisessä yhteydessään käänteentekevä sanoma. Jeesuksen ajan uskonnolliset johtajat opettivat, että ihmisen arvo määräytyi hänen suhteestaan Jumalan lakiin. Siksi toisten arvo oli suurempi, toisten pienempi.

Jeesuksen ajan fariseukset mittasivat ihmisarvoa lain ja perinnäissääntöjen avulla. Vähempiarvoisina syntisinä pidettiin niitä, joiden elämä oli epämoraalista. Samaan kartettavaan väkeen luettiin ne, jotka toimivat miehitysvallan roomalaisten palveluksessa tai joiden täytyi tehdä töitä sapattina tai jotka joutuivat tekemisiin saastaisina pidettyjen eläinten kanssa. Tällaiset ihmiset eivät pitäneet kiinni lain määräyksistä. Sen vuoksi lakia noudattavan ei pitänyt olla tällaisten kanssa tekemisissä. Siksi fariseukset paheksuivat, kun Jeesus hyväksyi luokseen tulleet syntiset, tullimiehet ja veronkantajat, prostituoidut ja paimenet, nahkurit ja sikopaimenet.

Jeesuksen ajan uskonnolliset johtajat opettivat, että Jumalalla on varaa kadottaa ne, jotka elämällään olivat osoittaneet, etteivät kuulu liiton kansaan. Tämän ajattelun Jeesus käänsi päinvastaiseksi. Hän ei tahtonut luokitella ihmisiä. Jokainen on hänelle tärkeä. Jeesus ei tullut etsimään hurskaita ja itseriittoisia ihmisiä. Hän tuli varta vasten etsimään syntisiä, epäonnistuneita ja särkyneitä ihmisiä, elämän murjomia ja kärsimyksen keskellä eläviä ihmisiä. Niitä, jotka eivät pitäneet itseään lainkaan hyvinä ja täydellisinä, vaan pikemminkin kelvottomina ja avuttomina.

Jeesuksen vertaus kertoo, kuinka Jumala suuressa rakkaudessaan etsii ihmistä. Se osoittaa, kuinka tärkeä ihminen on Jumalalle. Eikä ainoastaan ihmiset yleensä, vaan jokainen yksityinen ihminen. Sinä olet Jumalan silmissä suunnattoman arvokas. Jumala on valmis näkemään vaivaa sinun vuoksesi. Jumala rakasti meitä niin paljon, että hän antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen. Niin paljon Jumala oli valmis tekemään meidän puolestamme.

Tänään kuulemme Jeesuksen viestin, että jokaisen ihmisen elämä on arvokas. Kaikki ovat Jumalalle yhtä rakkaita. Siksi Jeesus etsii eksyneitä ja kutsuu syntisiä yhteyteensä, sinua ja minua. Siellä on paikka jokaiselle. Kutsu on yhä voimassa.