Terveisiä Aunuksen seurakunnan 25-vuotisjuhlilta

Lue Mirja Petreliuksen matkakertomus.

Kuukausi sitten saimme tehdä juhlamatkan Aunukseen. Aunuksen seurakunta täytti tänä vuonna 25 vuotta yhtä aikaa uudestisyntyneen Inkerin Kirkon kanssa. Maria ja Santeri Suden omakotitalossa 7.8.1992 tehtiin päätös ev.lut. seurakunnan perustamisesta Aunukseen. Perustamiskokouksessa oli läsnä myös Kyösti Malmi, joka oli seurakunnan ensimmäinen kirkkoherra ja luotsasi seurakuntaa alkuvuodet. Diakonina toimi Matti Leinonen ja monet muistelevat vieläkin Reino Seppästä, jonka viimeiseksi lähetyskentäksi Aunus jäi. Suomalaisten into auttaa sisarkirkkoa Karjalassa oli voimakas ja vilpitön. Juhlassa muisteltiin heitä kaikkia, vielä mukana olevia ja heitä, jotka olivat jo siirtyneet Isän kotiin.

Aunuksessa juhlaa alettiin valmistella jo vuosi sitten. Työryhmä Boris Nikitinin johdolla kokoontui useita kertoja ideoimaan sisältöä ja suunnittelemaan juhlan käytännön

järjestelyjä. Kesällä talkoolaiset Matti Riikonen Kouvolasta ja Yrjö Viitikko Kesälahdelta matkustivat Aunukseen ja yhdessä seurakuntalaisten kanssa saatiin tehtyä kirkon sisäseinien remontti. Pienet halkeamat korjattiin ja seinät maalattiin kauniin vaaleiksi. Kirkonpenkitkin saivat uuden kauniin harmaan värin ja kirkko oli valmis vastaanottamaan juhlavieraat.

Savonlinnasta lähdimme kahdella henkilöautolla, yhteensä 11 henkilöä. Mukanamme oli myös Uukuniemellä asuva Aunuksen oma tyttö Sofia Ainala pikkutyttärensä Olivian kanssa.

Matkapäivä oli sateinen, vettä tuli välillä kaatamalla. Ajoimme Prääsän kautta pitempää, mutta parempaa tietä. Koko päivähän siinä meni. Matkalla pysähdyimme tervehtimään Ylä-Aunuksen opettajia ja lapsia. Ilta oli ehtinyt pimentyä, kun saavuimme kylään. Meidät oli kutsuttu iltateelle Klubi-talolle, joka on ollut kokoontumispaikkanamme. Nyt talossa ei ole enää vuosiin ollut sähköä, eikä lämpöä. Sisällä vallitsi kuitenkin lämmin ja iloinen tunnelma. Kynttilöiden ja taskulamppujen valossa vietimme teehetken ja vaihdoimme kuulumisia. Lapset toivottivat meidät tervetulleiksi lauluilla ja olivat rakentaneet pieneen huoneeseen kaupan, jossa möivät meille omia käsitöitään ja askartelujaan. Tehtiin sanamukaisesti ”pimeitä kauppoja”.

Juhlapäivänä, lauantaina, ei enää satanutkaan ja aurinko valaisi välillä kirkkosalin, joka oli täyttynyt juhlijoista. Meitä suomalaisia oli n 60 ja Karjalan rovastikunnan seurakunnista oli tullut runsaasti vieraita erikokoisina ryhminä onnittelemaan ja juhlimaan. Kunniavieraana oli Inkerin Kirkon piispa Aarre Kuukauppi. Hän kertoi Inkerin Kirkon leviämisestä ympäri laajaa Venäjän maata. Työtä voi tehdä tänä päivänä vapaasti ja Inkerin kirkolla on laaja lähetyskenttä omassa maassaan. Sukupolven vaihtuminen näkyi Aunuksen seurakunnan jäsenissä, mutta myös juhlimaan tulleissa Karjalan seurakuntien nuorissa pastoreissa. Kapulan vaihto on tapahtunut. Jumalan runsasta siunausta kaikille nykyisille paimenille, vastuunkantajille ja seurakuntalaisille.

Aamupäivän juhla koostui piispan puheenvuorosta ja Aunuksen seurakunnan runsaasta ohjelmasta.

Iltapäivän juhla oli varattu vierailijoiden tervehdyksille ja puheenvuoroille. Juhlaa varten oli tehty filmi ihmisistä, lähinnä suomalaisista, jota olivat olleet mukana seurakunnan synnyssä ja toiminnassa. Savonlinnan seurakunnan puolesta onnittelutervehdyksen toivat Jorma Marjokorpi ja Taisto Kontinen.

Tapasimme juhlilla ystäviä molemmin puolin rajaa ja talkoolaisia kirkonrakentamisen ajoilta. Saimme kokea iloa siitä, että osaksemme sattui mahdollisuus olla mukana tämän pienen seurakunnan synnyssä ja kasvussa ja nähdä siinä Jumalan teko, joka jatkuu.

Vähäisistä resursseista huolimatta Aunuksen seurakunnassa tehdään lapsi- ja nuorisotyötä, diakoniatyötä ja kuoro rikastuttaa jumalanpalveluksia. Keittiössä palvelevat naiset vapaaehtoisina, samoin kaikessa muussa toiminnassa vapaaehtoisten panos on todella merkittävä.

Meidän taloudellinen apumme mahdollistaa seurakunnan perustoiminnan nykyisessä laajuudessa. Seurakuntalaiset itse kantavat myös kortensa kekoon uhraamalla kiitettävästi sunnuntain kolehteihin ja talkoointoa löytyy kirkon kunnostus- ja korjaustöihin.

Jumala tietää, miten kauan saamme olla tukena - toivottavasti kauan. Rukous toistemme puolesta on kuitenkin se suurin apu.

Mirja Petrelius